lauantai 31. maaliskuuta 2012

Phuket: Viimeiset kiusaukset

Lähtöpäivän levottomuutta ilmassa. Tänään olemme pysytelleet tiiviisti hotellin altaalla, kuten kaikkina näinä Phuketin päivinä. Ei yhtään kiinnosta mennä täältä ulos, kun meininki täällä ei oikein ole sitä, mitä olemme reissulta hakeneet. Sitä paitsi tarkoitus nimenomaan oli ottaa muutama viimeinen päivä ihan iisisti ja toipua reissaamisen rasituksista ennen pitkää kotilentoa. Tosin tässä kävi vähän niin, että ainakin allekirjoittaneella stressitasot nousevat tappiinsa tästä paikallaan olemisesta. Ei meinaa jaksaa olla vain. En ymmärrä, kuinka joku jaksaa maata viikon altaalla lukemassa. Mutta tosiaan tyylinsä kullakin, tuskinpa kaikki meitäkään ymmärtävät...

Jännitystäkin ilmassa väreilee... hmmm.... Ostimme tietoisesti aika myöhäiset lennot täältä Bangkokiin. Paljon ei ole Air Asialla varaa myöhästyä, jos mielimme Suomen lennolle ehtiä (tai siis Bangkok-Amsterdam). On siinä nyt pieni pelivara, mutta pitäkäähän peukkuja, että ehdimme pitkälle lennolle. Etenkin, kun huomenna on aprillipäivä...

Tämä meidän hotelli on muuten aika ihana. Missään ei nimittäin olla saatu tällaista palvelua. Kun tulimme, respassa oltiin sitä mieltä että noin kivoille pojille parempi huone. Meidän pieni edullinen perushuone vaihdettiin isoon ihanaan sviittiin, joka on erillisen pikku-uima-altaan äärellä. Lisävuoteesta ei maksua (olimme valmistautuneet nukkumaan kaikki 4 samassa parisängyssä), ei myöskään lasten aamiaisista tms. Pepelle tuli tänään altaalle yllättäen iso kulhollinen suklaamuroja, ihan vaan iloksi. Ja Peppe-poikahan popsi hyvällä halulla! Ja kun eilen kysyimme paljonko maksaa ja kauanko kestää taksi lentokentälle (1000 bahtia ja 45 min-tunnin), niin tänään hotellin mukava poika ilmoitti, että lähtee erikseen meidät sinne viemään, eikä se tietenkään maksa mitään. Aika asiallista palvelua, vai mitä? Ihanaa, että tämä sattui tähän loman loppuun.

Vielä en sano heippa. Päivittelemme ehkä ryytyneitä kuulumisia Bangkokin tai Amsterdamin kentältä ja vasta kun pääsemme kotiin, on aika sulkea blogin kirjat ja kannet. Nyt toivomme sujuvaa matkaa. Lähtötilanne on vähän väsynyt, kun eilen tuli illalla istuttua aika myöhäiseen parvekkeella. Suolakurkut, jääkylmä rasvaton maito, paahdettu ruisleipä, voi ja kermainen lohikeitto paksusti tuoreella tillillä höystettynä kummittelevat mielessä... Mutta kolme lentoa ja hirveästi tunteja vielä edessä ennen kuin oman kodin ja jääkaapin ovi aukeaa. Huh!

4 kommenttia:

  1. Hyvää kotimatkaa! ja vaikka takatalvesta pelottelinkin niin ei hätää, kyllä se suomen kevät teitä on vastassa ja aurinko lämmittää päivä päivältä enemmän! Selvästi upea matka, josta emmentaa vuosikausiksi eteenpäin. Muistot jäävät varmasti myös pienimmän mieleen; meillä on ollut hauska huomata kun nyt kolmivuotiaalle muistuu yhtäkkiä mieleen lähes vuoden takaisia juttuja ulkomailta, kuten portaat, papukaijat, kirjaston junarata jne. : ) Törmäillään täällä pohjoisella pallonpuoliskolla!

    Pia

    VastaaPoista
  2. Lohikeitto jäähtyy just. Teille tietenkin rakkaat matkalaiset!

    VastaaPoista
  3. Moikka ja tervetuloa koti Suomeen!
    Kiitos sinulle rakas Mari tästä ihanasta matkakertomuksesta jota on ollut tosi mielenkiintoista seurata.Välillä naureskellen ja kuten nytkin tippasilmässä... Miten ihanasti olet kirjoittanut tätä blogia ja antanut "arvoa" teidän lapsille ja koko ihanalle perheelle... Pojat ovat varmaan "kasvaneet" tämän reissun aikana "pikkumiehistä, isoiksi meihiksi". Ovat nähneet ja kokeneet niin monenmoista ihmeellistä matkan aikana.
    Ei voi kuin ihmetellä esim. miten tiedät niin paljon noista kaikista eläimistä,linnuista, kaloista ym.
    Kiitos kun jaksoit raportoida koko reissun ajan kaikesta näkemästäsi, kokemastasi
    ja välillä pelottavistakin jutuista. Pääsi tälläinen mökkihöperökin mielikuvituksissa mukaan sinne teidän reissuun.
    Vielä kerran, tervetuloa kotiin!
    Rakkain terveisin Tupu

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Tupu ja Pia ja kaikki muut, joilta olemme saaneet mieltä lämmittäviä viestejä. Ihanaa olla kotona.

    Ja Tupu, toivottavasti kesällä ainakin taas saataisiin tulla Piutulaan käymään. Keitellään sitten yhdessä kakkakahvit (kakkukahvit on jo ihan vanha juttu)!

    VastaaPoista