Eilen vietimme kuitenkin ihanan päivän pienellä rannalla. Vuokrasimme hellemallisen kajakin ja pakkasimme perheen kyytiin. Olipas ihan sikakivaa pitkästä aikaa. Siltä istumalta päätimme maksaa Merimelojien jäsenmaksut taas. Lapsetkin tykkäsivät. Olimme vesillä tunnin verran. Katselimme vähän rannikkomaisemia, ihmettelimme jotakin vesiotusta jonka henkilöys ei koskaan selvinnyt meille (kala vai nisäkäs?) ja tutkailimme kivikkojen rapuja. Lopuksi Timppa opetti Nemoa melomaan ja hienostihan se sujui. Mikäs on opetellessa, kun on mestari opettajana!
Tässä vähän kuvia viime päiviltä. Huomenna mopoilemme varmaan vesiputoukselle.Kuulumisiin jälleen ja terkkuja kovasti!
Pojat ja Vipattaja. Vipattaja on ihan Nemon koira!
Joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Samuilla on tällainen kivipariskunta. Herra...
...ja Rouva. Legendan mukaan nämä ovat muodostuneet paikalle, jossa epäonninen kalastaja ja rakastamansa kaunis neito hukkuivat.
Pojat mopoilevat rannalla
Nemo Bo Phutin kalastajakylän laiturilla
Ihania kuvia taas. Voi että mulla on kova ikävä teitä! Pienet pellavapäät. Iloista on se, että Nemo on saanut hirmusesti uusia taitoja (melominen näytti hienolta)ja päässyt reippaasti kokeilemaan kaikkea. Ja Nooa kanssa. Vipattajan voisitte kyllä napata mukaan kanssa. Varmasti mainio tyyppi. Täällä ei ihmeempiä. Mulla alkaa fysiikka taas toimia ja tämän viikon on jo aurinkokin paistellut keväisesti ja sulattanut hankia. Tajusin tänään, että mähän olen ihan orpo Harju, kun isikin lähtee viikoksi ulkomaille.
VastaaPoistaVoikaa hyvin ja mukava kun jaksatte päivittää tätä blogia, vaikka yhteydet tökkii. Pus ja rak!
Mahtavaa, jos fysiikka toimii! Loistouutinen. Täällä ikävöidään myös ja kovasti jutellaan teistä päivittäin. Pian nähdään!
VastaaPoista