Olemme Phi Phillä. Ensimmäistä kertaa tsunamin jälkeen, vaikka siitä on jo 8 vuotta. Viimeksi kävimme täällä rannassa marras-joulukuun vaihteessa 2004, kuukautta ennen tsunamia. Silloin olimme matkalla Koh Lantalle, emmekä halunneet täällä nousta edes maihin, koska meillä oli täältä niin taianomaisia muistoja. Halusimme säilyttää Phi Phin mielessä sellaisena kuin se ensimmäisellä reissulla oli.
Moninaisista syistä meille juuri Phi Phi on ollut maaginen. Tänne tulimme päiväretkelle pahaa aavistamatta ensimmäisellä Thaimaan reissulla, sillä joka varattiin "ihan vaan kavereina". Jäimme heti koukkuun. Emme todellakaan Phi Phin bileisiin, vaan siihen, mikä Phi Phi on toisesta näkökulmasta. Yksi maailman kauneimmiksi sanotuista paikoista. Hieno sukellus-/snorklaussaari. Saari ilman autoja. Paikka, jossa on ihan ok kävellä märkäpuvussa paljain jaloin kadulla, joka oikeastaan on vain tiiviiksi tallautunut hiekkakuja. Olihan täällä Karma Bar, jonka tyynyillä oli kiva pötkötellä pimeässä illassa. Maailman suurin taskurapu nousi vedestä Karma Barin rannassa. Ihmettelimme sitä, mutta kenellekään ei tullut mieleenkään tehdä sille pahaa. Veimme sen takaisin mereen... Phi Phillä, paratiisissa, ei kenellekään tai millekään voisi tapahtua mitään pahaa.
Me palasimme Phi Phin päiväretkeltä Phuketin hotelliin, pakkasimme reput ja sanoimme moi moi. Palaisimme reilun viikon päästä luovuttamaan huoneen. Saman tien takaisin Phi Phin lautalle. Ensin buukkaamaan sukelluskurssi, sitten halpa bungalow muslimikylästä. Sitä kylää muuten ei sitten enää ole. Vain sileä nurmikenttä ja joitakin uusia rakennuksia. Ei varmaan tarvitse kertoa, miksi paikalla ei kasva edes puita...
En tiedä, onko Baracuda Diversia enää olemassa. Tai mitä tapahtui Baracudan väelle. Tsunamin jälkeen sain Baracudalta sähköpostin, jossa pyydettiin tulemaan takaisin. Phi Phi tarvitsi turisteja. Mosquito Diversin veneen näimme äsken rannassa, se ainakin elää ja hengittää yhä.
Nyt on ihana olla täällä taas. Toisaalta mulla on pala kurkussa koko ajan. Maksoimme ilomielin pienen summan, jota satamassa pyydetään saaren siivoamis- ja jälleenrakennustyöhön. Phi Phi on siisti, ei täällä sinällään tietenkään enää näe tsunamin tuhoja. Paitsi, että joka paikassa on opasteet tsunami-paikoreiteille. Jos jotakin tapahtuisi siis. Meidän kämppämme sijaitsee kukkulan juurella, yhden turvareitin varrella. Vieressä on "tsunami village", jossa rakennetaan. Siellä on valokuvia saarelta ennen ja jälkeen joulukuun 2004. Tekstejä ja kuvia jälleenrakentamistyöstä. Ja hyvin matalaa kasvillisuutta...
En olisi ikinä arvannut, että paluu Phi Phille tuntuu tältä yhä. Joskus kai vaan täytyy pysähtyä ja vetää hetki henkeä.
Mutta eiköhän tämä tästä iloksi muutu, kun kaivetaan kohta snorkkelit ja räpylät kassista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti