Koh Tao: Nangyuanin ihmeet

Ihana  Koh Tao. Rakkautta ensi silmäyksellä. Tiesin heti, kun rantauduttiin, että tässä on se oikea. Jos Siaminlahden puolelta pitäisi valita yksi paikka, se olisi Tao. Tämä on jotenkin nyt niin oman tuntuista...

Pieni saari on täynnä sukeltajia. Tai ainakin puolillaan. Ympärillä kirkkaat vedet, hienoja riuttoja ja vesielämää laidasta laitaan. Kaikki on niin rentoa... Täällä voisi todellakin asua, jos hipiksi heittäytyisi. Tai sukelluspummiksi.

On tuossa kyllä merestä hame kainaloissa juuri noussutkin sen päiväinen hippi, että ei pahemmasta väliä... Ei ihme, että vetää lapsillakin vähän ilmettä vakavaksi. Mutta kukkii se rakkoleväkin, eiks vaan!

Lauttamatka Samuilta Taolle kesti 2½ tuntia. Olimme eilen illalla myöhään buukanneet hotellin ja laiturilla meitä oltiin vastassa! Hotelli on oikeastaan sukelluskeskuksen hotla ja siinäpä onkin puolensa. Hyvää on se, että täällä on niin oikea meininki. Ja se, että hotellin uima-allas ainakin on riittävän syvä (sukelluskoulutuksia varten), eli Nemo voi hyppiä ihan miten päin vain. Hyvää on myös mainio sijainti, ihana puutarha, yön hiljaisuus (jos ei kaikkia kilpaa huutavia gekkoja, sammakoita, kaskaita ja muita lasketa)... Mutta kirvelee se, että porukka vetää märkäpukua päälle ja suunnittelee, olisiko sitten seuraava sukellus Haisaarella vai jossakin muualla. Ja me vain snorklataan. Koska onhan totuus se, ettei snorklaus ole ollenkaan sama asia kuin sukellus. Mutta yhtä totta on myös se, että ei tällä kokoonpanolla nyt sukelleta. No, sitä ehditään tehdä yhdessä sitten, kun pojat kasvavat.

Nemo on jo hyvässä vauhdissa kohti sukeltajan taitoja. Tänään vuokrasimme pitkähäntäveneen ja huristimme Koh Nangyuanille, joka on oikeastaan kolme saarta yhdessä. Pieniä saaria yhdistää kapea hiekkasärkkä ja ympäröi koralliriutta. Snorklasimme koko iltapäivän. Oli mahtavaa tehdä Nemon kanssa käsi kädessä puolen tunnin yhtämittainen kierros matalalla riutalla. Näimme yhtä ja toista, ihmettelimme ja osoittelimme toisillemme kaloja, koralleja, meritähtiä, simpukoita. Tuntui aika hienolta uida keskellä valtavaa ja värikästä papukaijakalojen parvea ja huomata, kuinka luontevaa se on Nemolle. Tottakai, kaikkihan niin tekee! Toivottavasti sama asenne kantaa loppuelämän ajan... Kuuntelimme riutalla hiljaa kelluen korallien narskutusta ja tutkimme vaaleanpunaisia vuokkokaloja merivuokossaan siinä sivussa. Oman rakkaan lapsen kanssa käsi kädessä. Hieno hetki. :)

Snorklauksen jälkeen olimme vielä hotellin uima-altaalla ja sitten supernälkäisinä syömässä valtavat fajitakset, joten nyt onkin aika uupunutta väkeä meidän huoneessa. Huomenna toivottavasti on yhtä intensiivinen plutauspäivä. Nyt hyvää yötä. Täällä se on musta ja tähdet ovat valtavia ja kirkkaita, keskellä merta kun ollaan...