Aamupäivä oli värien, muotojen, silmien, suomujen, korallien ja kuplien ilotulitusta. Mikä retki! Kuten eilen kerroin, lähdimme aikaisin aamusta merelle omaksi vuokratulla pitkähännällä. Asiaankuuluvien muutamien yllätysten jälkeen pääsimme lähtemään vain 15 min aiotusta myöhässä.
Ajoimme tuhatta ja sataa, pitkähäntä villisti papattaen Shark Pointille. Haiden aamuruokailu ajoittuu auringonnousun tiimoille ja halusimme ehtiä veteen, ennen kuin hait liukenevat riutalta syvempiin vesiin. Mulla oli kamat päällä jo ennen kuin vene pysähtyi. Molskis vaan ja terppa, nähdään vähän ajan päästä! Mun hommani oli tsekata tilanne, ennen kuin innokas ensikertalainen haisukeltaja Nemo päästettäisiin vesiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Black tippejä ei näkynyt missään. Voi pettymys! Pyörin laskeutuvan riutan reunamilla jonkin aikaa, kunnes oli erottavinani syvyyksissä jonkin liikkuvan varjon. Kyllä, se oli hai. Mutta ei odottamamme black tip, vaan yllätystuttavuus, parimetrinen seeprahai. Mahtavaa! Seeprahai on lempeä ja vaaraton nilviäisiä syövä pohjalla viihtyvä hailaji. Tämäkin ui hitaasti pohjan lähellä ja mut huomatessaan yritti siirtyä hiljaa kauemmas. Näytin heti veneeseen käsimerkkiä, että poika veteen, mutta kun pääsimme Nemon kanssa uudelleen paikalle, arka hai oli kadonnut. Nemo osasi kyllä tosi upeasti olla hiljaa ja rauhassa vedessä. Olimme edellisenä iltana kerranneet toimintatavat.
Vietimme Shark Pointilla tunnin verran vuorotellen snorklaten (välillä kaikki yhdessäkin, kun Peppe halusi myös veteen). Näimme paljon hienoja värikkäitä kaloja (erilaisia surgeon fishejä, butterfly fishejä, papukaijoja, trigger fishejä, wrasseja, moorish idoleita...). Lisäksi löysimme roiman kokoisen mureenan, joka irvisteli meille mummonaamallaan onkalostaan ja myöhemmin näyttäytyi kokonaankin. Eikä ilo tähän loppunut: kohta uimme ison kalmariparven vieressä! Olipa mahtavaa, että delfiinipoikamme pääsi senkin nyt kokemaan; mustekalojen parvi ympärillä...
Lopulta meitä onnisti myös Sen Ison Jutun kanssa, eli hait löytyivät. Kaksi tai kolme black tip reef sharkia pyöri lähistöllä ja me löysimme ne! Tai saattoihan niitä olla enemmänkin, mutta nämä me näimme. Ja Nemo-poika 5 vuotta se vain snorklasi reippaana meressä haiden kanssa. Melkoinen sankari, vai mitä? "Aika kivoja", Nemo kommentoi jälkeenpäin. High fivet heitettiin ja lounaalla skoolattiin sille. Hauskaa, että haijuttu onnistui tällä kertaa ja näin kivoissa ja kauniissa olosuhteissa. Siellä Taolla hommasta oli hupi kaukana, mutta nyt vain kelluimme aurinkoisessa meressä ja katselimme kauniita, vaikuttavia hopeanuolia. Siinä ei ollut kerrassaan mitään pelottavaa tai kaameaa. Haitkin näyttivät lähinnä uteliailta heppusilta.
Ihan coolisti tässä vaan näytetään, että kaksi haita juuri oli uintikavereina...
Peppe Peloton tähystää. Jaahas, lahdella on muitakin aamuvirkkuja! Tämän purjeveneen väki kuivatteli sukelluskamoja kannella. Tylsää elämää, en ollenkaan haluaisi... ;)
Lopuksi palasimme vielä uudelleen Shark Pointille tunniksi. Nytkin löytyi yksi black tip, vaikka oli jo päivä. Muuten keskityimme vain lillimään lämpimässä kristallinkirkkaassa vedessä ja ihailemaan vedenalaista väriloistoa. Olipa nautinnollista, kun sen sai tehdä kaikessa rauhassa ilman muita ihmisiä tai hoputtavia retkioppaita. Näin se aina pitäisi tapahtua.
Tämä on liikkeessä kuvattu, mutta aika kutsuvan näköistä toi lämmin vesi, eikö?
Nooa oli innokkaasti menossa mukana tietysti, vaikka ei vielä varsinaisesti keskittynytkään snorklaukseen. Peppe Pelottoman agendalla pääosassa olivat pommien hyppiminen veneestä mereen, eri maskien ja räpylöiden sovittelu, sergeant major-kalojen syöttäminen ja eväiden syönti. Mainiot puuhat pikkumiehelläkin siis. Ja toki Nooa oli myös hyvin tohkeissaan haista ja mielestään ihan selvästi näki niitä :)
Hilpeät haisukeltajat rantautuvat reissulta Andaman Beachille. Huomaa Nooan ilme: "Tosta jos nyt hyppäis..." Ja Nooa kyllä hyppäsikin sitten.
Ja nytkö pitäisi jaksaa suunnitella tulevia kuvioita? Lapset nukkuvat hyvin ansaittuja päikkäreitä ja mäkin tipahdin hetkeksi. Sen taisi aiheuttaa aikainen herätys ja aurinkopäivä. Mutta nyt meidän pitäisi varailla jatkojuttuja, sillä pikapuoliin on liikuttava eteenpäin, koska meillä on vielä reissun loppuhuipennus suunnitteilla. Ja se onkin sitten meidän mielestä aika fantsu juttu jos onnistuu, mutta siihen palaamme myöhemmin.
Terppa! Hui hai ja onnea. Hieno ja rohkea pieni sukeltaja. Pappa lähettää tosta vierestä sellasia terkkuja, että on ylpeä Nemosta. Nooalle terkkuja kanssa. Peppe Pelottoman hengessä mukana touhuilu toi hymyn huulille. Ja mikäs missikissa tossa yhdessä kuvassa poseeraa? Onks se meidän nelikymppinen perheenäiree? Herttinen! Ihania kuvia taas. Täällä on nyt oikein rumaa, mutta Neiti Kevättä hyräillään taas huomenna. Moro!
VastaaPoista"Hän on täällä taas, kuinka sua kaipasin. Täällä taas, talven yli odotin. Täällä taas.... Neiti Kevät on tullut kaupunkiin." Kyllä se tosiaan varmaan sieltä tulee, ja tosiaan olis parempi tullakin ja sulattaa ne lumet ennen meidän raksan alkua, ha haa!
VastaaPoistaPapalle kovasti koko jengiltä terkkuja, pojat odottavat hurjasti jo Papan näkemistä. ja Nemo sanoi tänään yhdestä mekosta, että "Toi sopis Tatille tosi hyvin" :) Nemo itse sai Phi Phi-haipaidan, syystä. Muuten on kyllä tämän herrasväen vaateostokset ja sonnustautumiset sitten aika lailla nolla. Menee noihin aktiviteetteihin meidän budjetti. No joo, kulmakarvat nyt edes vois nyppiä, jos ehtisi... Että sellainen perheenäiti.
Huomenna matka jatkuu luoteeseen, eli Krabin kautta Khao Lakiin. Mutta haloo! Miksi ihmeessä? Siitä kuulette ensi kerralla (kuten Piilomaan Pikkuaasissa aikanaan)...