Buddy-kuskimme ehdotti, että aloittaisimme retken joen suulta, jossa on kiinnostava luola ja hienot maisemat. Se sopi meille ja sinne siis suunnattiin. Kiinnostava luola? Mamma mia! Hienoin luola, jossa olemme koskaan käyneet. Muheva lepakonlannan haju ja äänekäs vikinä paljastivat luolassa olevan satapäin asukkaita, mutta niiden lisäksi itse luola oli upea, kuin temppeli. Mikä siitä teki niin vaikuttavan, oli paitsi koko (se oli monikammioinen ja valtava), tippukivimuodostelmat ja luolan perimmäisen kammion katossa oleva pyöreä aukko, josta virtasi valoa. Emme siis hortoilleet pimeässä taskulampun turvin lepakonkakkaan liukastellen, vaan saimme ihailla koko komeutta kerralla. Huikeaa! Kuvat eivät kaikkea kerro, mutta tässä jokunen makupala:
Uskomattoman kaunista ja hiljaista. Ei turistiryhmien mölinää, vain luonnon ääniä ja askelten kaiku.
Luolan "kattoikkuna"
Olo oli kuin luojan luomassa temppelissä.
Luolan vanhimmat asukkaat ovat 43 000 vuotta vanhoja.
Voitte uskoa, että olimme vaikuttuneita! Toinen pienempi luola sijaitsi joen luona siten, että suuaukko aukeni suoraan vesille. Juttelimme merirosvo- ja salakuljettajajuttuja näkymästä inspiroituneina. Näillä vesillähän sitä toimintaa on ollut paljon ja alempana Malakansalmessa merirosvot mellastavat edelleen!
Jo matkalla tuonne luolaan Timppa huomasi mangrovejuurten vieressä metrisen vesivaraanin. Äkkiä vene ympäri ja kuvaamaan! Varaani oli arka ja sukelsi ennen kuin saimme kunnon kuvaa, mutta todistuskappaleen kumminkin:
Varaanin pää veden pinnassa nenä vasemmalle päin. Ja sitten se dyykkasi!
Seuraavaksi Buddy ajoi meidät mangrovesuolle tehdyn kävelypolun luokse ja jäi odottelemaan veneelle. Kauaa emme kävelleet, kun Timo The Hawkeye bongasi jälleen: Mudskipper alias liejuryömijä! Ei mikään jokapäiväinen havainto. Tämä kummallinen kala kykenee elämään vedessä ja kuivalla maalla. Se ui tai tarvittaessa ryömii "käsiensä" varassa. Kuva ei ole paras, mutta saatte jonkin käsityksen tästä kuitenkin:
Hauskan näköinen otus. Huomaa mulkosilmät ja pikku kädet.
Ajoimme vielä joella ja nyt oli mun vuoroni bongata iso vesivaraani, mutta siitä emme saaneet kuvaa lainkaan. Mutta verkkokalvolle tallentui kyllä.
Loppureissusta kävimme vielä katsomassa mangroven apinoita, mutta suoraan sanoen niitä on nyt nähty niin paljon, että lapsetkin olivat vaan että "Ai jaa....". Kivojahan ne ovat ja tosi sööttejä katsella. Kunhan eivät tule kähveltämään mitään :)
Hieno luontoretki, hyviä havaintoja ja hintakin oli varsin kohtuullinen verrattuna valmisretkiin. Kannatti! Nyt vietämme järjettömän kuuman päivän siestaa hotellihuoneessa, mutta illemmalla suuntaamme night marketin ruokapatojen, maissigrillien ja muiden riemujen ääreen. Ja lapsille on luvattu, että pääsevät pomppulinnaan. Sillä onhan pomppulinna paljon jänskempi, kuin jotkut luolat, luurangot, liejuryömijät ja varaanit. Vai onko...? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti