Mokeneilla ei ole uskontoa. He uskovat vain esi-isiensä henkiin ja pyrkivät elämään mahdollisimman vaatimattomasti, esi-isien henkiä tai merta suututtamatta. Niinpä mokenit esim. kalastavat vain rajallisesti, enimmäkseen he keräilevät nilviäisiä, merimakkaroita sun muuta ruoakseen. Ja siltikin, koska nämä ovat merestä peräisin, he lepyttelevät merta ja henkiä uhrilahjoin, esim. puisin venein, joihin pannaan ruokaa ja leikataan omia hiuksia, kynsiä tms. ja lähetetään merelle. Mokenit veistävät myös toteemeja, joista kuva alla.
Joka vuosi Surinin ja Burman mokenit kokoontuvat yhteen juhlimaan, uhraamaan, tanssimaan nuotiolla, vaipumaan transsiin ja lepyttämään henkiä. Mokeneilla ei ole henkilötodistuksia, passeja eikä viisumeita - Burmastakin vain tullaan merta pitkin ja poistutaan taas, kun on aika. Sitten palataan omille seuduille hyvästelemättä, sillä liikkuvien merimustalaisten maailmaan ei kuulu tervehtiminen eikä hyvästien jättäminen. He vain ilmestyvät ja katoavat jälleen. Samoin muistan kuulleeni mongolian hevospaimenten elävän.
Tsunami tuhosi mokenien vanhan kylän, mutta kaikki mokenit pelastuivat. He lukevat merta kuin me Hesaria ja tiesivät tsunamin tulevan. Kaikki ehtivät paeta ylös kukkuloille turvaan. Samaahan sanotaan myös villieläimistä; monet tiesivät paeta ennen aaltoa.
Visiittimme mokenien kylässä oli vaikuttava. Ehkä kuvat kertovat enemmän kuin itse lyhyen vierailun ja kuulemamme perusteella osaan:
Arviolta 5-6-vuotiaat pojat vesillä. Moken-lasten sanotaan oppivan uimaan ennen kuin kävelemään.
Vene tai kanootti, yhdestä puusta veistetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti