Surinin päivät olivat kuin unta. Sinne lähtiessä toivoin, että retkestä tulisi hyvä, mutta sieltä pois lähtiessämme mietin jo paluuta takaisin... Surin ei ole kaikkien paikka. Siellä ei ole "mitään", ei siis tosiaan yhtään mitään, jollei luonto itsessään riitä sisällöksi. Mutta millainen luonto! Saarilla, joilla tiheä koskematon viidakko jatkuu rantaan asti ja vaihtuu siinä samassa yhtä koskemattomiksi koralliriutoiksi, luonnon monimuotoisuus on rikkaampi kuin missään muualla maailmassa.
Surin on riittävän syrjässä ja "epäkiinnostava", jotta riutat ovat saaneet olla suhteellisen rauhassa. Tsunami toki on tehnyt sielläkin tuhojaan ja paikoin kovat korallit ovat murskana ja esim. yhden lahden nemokalaperhekunnista suuri osa katosi tsunamin myötä. Rannoilla makaa siellä täällä tsunamin repimiä isoja korallinkappaleita. Mutta ihmiset eivät toistaiseksi ole pilanneet riuttoja suuremmin. Vielä.
Meidän kolme ihanaa päiväämme kuluivat riutoilla snorklaten. Lähes joka pysähdyksellä tapasimme riuttahaita (yhdessä paikassa Timo snorklasi kuuden hain kanssa). Niitä oli paljon. Aina ne sykähdyttivät ja ilahduttivat. Mutta jos hait hirvittävät, Surin ei ehkä ole toivekohde. Toisaalta näimme valtavasti muutakin upeaa vetten alla. Listaan tähän taas havaintojamme. Jos jotakuta kiinnostaa, googlettamalla löytyy kuvia. Merkkaan tähdellä omasta mielestäni upeimpia tai kauneimpia: emperor angelfish*, yellow masked angelfish*, regal angelfish*, giant pufferfish ja sealface, isoja groupereita, iso valkoinen unicorn fish*, erilaisia papukaijakaloja, jättiläismureenoita*, pipefish, yellow boxfish*, monenlaisia butterflyfishejä, monenlaisia nemokaloja (ainakin clarks, skunk ja niistä se kaikkein ihanin eli false clown), batfish* ja kymmeniä muita kaloja, joita en ilman kirjaa osaa nimetä. Isot kalat myös olivat oikeasti isoja, kun liikuttiin syvemmillä paikoilla ja riutan reunamilla.
Tässä kuitenkin matalaa lahtea. Ihan vain värin vuoksi vaikka.
Koska vesi oli kristallinkirkasta ja koralleja riitti, vedenalaiset maisemat olivat upeat. Käsite "Suuri sininen" aukeaa sille, joka leijuu riutan jyrkänteen yllä ja näkee loputtomaan syvään siniseen häipyvän välkkyvänhopeisen kalaparven tai siellä kaukaisuudessa häilyvän hahmon, jonka henkilöyttä voi vain arvailla. Ja sille, joka katsoo, kun suuri merikilpikonna lentää kadoten hitaasti siniseen avaruuteen. Nimittäin merikilpikonnia (green) saimme ihailla myös. Surinilla ne ovat arkoja, eivät viihdy ihmisten lähellä. Mutta varovainen hiljainen tarkkailija, joka saapuu tietylle lahdelle aamulla ennen muita, pääsee nauttimaan mykistävästä näystä: hiljaiset jätit laiduntavat meren pohjalla ja leijuvat rauhallisesti sinisyydessä. Ne katsovat kohti, kääntyvät hiljaa ja lähtevät..
Surinilla elettiin hyvin yksinkertaisesti, vailla suurempia mukavuuksia. Ruokaa oli, teltat ja ohuenohuet retkipatjat oli ja veneellä pääsi. Mutta se sopi hyvin meille, jotka olimme saarilla luonnon vuoksi. Emme lämpimän hanaveden tai kermaleivosten takia. Mulla sandaalitkin hajosivat käyttökelvottomiksi heti sinne saavuttuamme, mutta eipä niitä kenkiä paljon olisi kaivannutkaan, paitsi iki-ihanissa vessoissa. Vessat ovat kyllä Aasian matkailun ehdoton suola, aika usein kirvelevän kitkerä.
Minä rakastuin Suriniin. Mulla sumeni pää Surinilla niin, että hetken jo haaveilin puolitosissani meribiologian opinnoista. Jos ikää olisi 20 vuotta ja elämänvaihe ihan toinen, varmaan olisinkin jäänyt sinne vapaaehtoiseksi sukeltamaan riuttoja puhtaaksi (maailma hukkuu muoviin, myös meret) ja kilpikonnahommiin. Timppaakaan tuskin olisi kovasti tarvinnut houkutella...
Kirjoitan huomenna lisää Surinin päivistä. Vedessä oli upeaa, mutta koimme hienoja elämyksiä myös maissa. Kerron moken-kansasta, lenkoista ja mystisestä liitäjästä. Laitan kuvia paikallisesta "lastentarhasta" ja merimeiningeistämme. Ja jos muistan, paljastan myös, kuinka paikallinen mammakellunta muuttui vuoristoradaksi. Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan.
Paratiisinkauniita unia teillekin.
(Muuten, tulimme tänään Phuketiin. Sulattelemme visusti täällä hotellin uima-altaalla kaikkea kokemaamme ja näkemäämme, kunnes on aika astua koneeseen kohti kotia. Epätodellinen fiilis.)
Wau taas kerran, eipä noiden teidän stoorien jälkeen oikein keksi mitään sanottavaa, hiljaiseksi vetää. Voin vaan kuvitella kuinka fiiliksissä takuulla olette ja kuinka oudolta paluu varmaan tuntuu. Kuittaan kuitenkin, että KIIIIITOS, paketti Vietnamista tuli perille ja sopii mulle täydellisesti :-) Simpukoiden viesti jäi selvittämättä kun yksi salamannopea pikkusormi vei ne välittömästi omaan salakätköönsä, mutta käyttöön tulivat siis nekin. Ihania viimeisiä lomapäiviä teille ja TERVETULOA TAKAISIN! En ehkä kateudeltani kestä nähdä teitä ruskettuneita, hoikistuneita, levänneitä maailmanmatkaajia muutamaan kuukauteen mutta welcome back kuiteskin :-)
VastaaPoistaNo hyvä, että paketti löysi perille. Tosiaan muodollisuudet ja kuponkien täyttelyt olivat sen verran näyttävät, että arvelin paketin jäävän tulliin - ja ehkä itsenikin. Ja kiva jos osui. Mä näin sen yhtenä yönä kadulla ja tiesin heti, että se on sun.
VastaaPoistaRuskettuneita ollaan, mutta kuka puhui hoikistumisesta? Ha haa, mä olen lihonut about 5 kiloa ja kauhulla ajattelen sitä, kun pitää ujuttautua Suomen-vaatteisiin. Vai voisikohan töihin mennä bikineissä ja paljain jaloin? Tai rantamekossa, joka on revennyt helmasta kun se tarttui mopon katteisiin? Että ei tarvitse olla ainakaan ulkomuodosta kade. Pellossa on eletty.
Mutta muistatko fiiliksen esim. Helenan tai Thelman&Louisen jälkeen? Sama olo nyt. :/