Kaikki alkoi, kun Timo kävi teltalla kesken iltaruoan. Näin heti ilmeestä, että nyt oli jotain tapahtunut. Kyllä! Jokin outo iso liitäjä oli kahistellut puiden latvoissa ja laskeutunut ison puun rungolle. Lähdimme heti katsomaan ja siellä se yhä oli. Se eteni puussa nilkuttaen hyppimällä, pysähtyi, hyppi taas ylöspäin ja lopulta piiloutui oksistoon. Mikä ihme se oli? Ei lintu, ei lepakko, ei edes Batman.
Yhtäkkiä muistin lukeneeni, että Surinilla elää flying lemureita, suomeksi kaguaaneja. Kiipiviä otuksia, jotka kykenevät liitämään pitkiä matkoja lentopoimujensa varassa. Saimme pienen hetken päästä salaperäisen liitäjän uudelleen näkyviin, nyt taskulampun valokeilaan ja näimme sen kunnolla. Kaguaani se oli. Mieletöntä, että pääsimme näkemään sen! Googlesta taas löytyy kuvia, jos kiinnostaa. Meillä on vain yksi ainoa kuva ja se on näinkin tarkka :)
Tiesimme myös, että saarilla tavataan "lenkoa", lentävää koiraa (flying fox), joka on iso hedelmälepakko. Illan edetessä puiden latvustosta alkoi kuulumaan vikinää, kirskunaa ja säksätystä. Valtavat varjot liitelivät päidemme yläpuolella, oksisto kahisi. Siellä niitä oli! Hiippailimme fikkarien kanssa ja "metsästimme" lentäviä koiria. Saimme aika ajoin jonkin kiinni ja pääsimme ihailemaan niitä. Pää kuin ketulla, päällä pitkäliepeiset nahkatakit ja käsissä hedelmiä. Mahtavia tyyppejä! Ihan kuin kettu olisi pukeutunut naamiaisiin draculaksi tai mieltynyt goottivaatteisiin. Ja taas sinne googlen kuvahakuun.
Yöllä kuuntelimme teltassa pikkugoottien kinastelua ja kankaan tömähtelyä, kun ne heittivät hedelmänraatoja teltan katolle. Yhdellä tähtäsivät meitäkin silloin fikkaroidessa ja melkein osuivat.
Yön mystiset hahmot siis paljastuivat ja valloittivat meidät. Erityisesti sellainen lentävä koira olisi tehnyt mieli adoptoida. Sopisi hyvin tähän joukkoon. Hukka vaan olisi kateellinen, kun kaveri osaisi lentää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti