Tata hotelliamme vaivaa jonkinlainen wifi-kirous tai nettiriivaaja. Tai (ja tama on mun vahvempi veikkaukseni): Kiinalaiset! Anteeksi kaikille niille viattomille kiinalaisille, jotka eivat riivaa naita peleja ja vehkeita.
Kuten sanottu, meidan koneemme ei loyda yhteista savelta taman hotellin varkkien kanssa. Muutamilla muillakin on ollut ongelmia kuulemma, vaikka valtaosalla ei. No, sitten taalla voi ostaa maksullista aikaa hotellin aulan kahdelle koneelle. Ostettiin. Mutta ne ovat koko ajan varattuina ja jos jompikumpi vapautuu, se on se, jolla ei paase juuri mihinkaan (kaikki on estetty) ja joka solkkaa joka toiseen valiin kiinaa. Siksi syytan kiinalaisia. Sietamattoman hankalaa! Etenkin, kun meidan hotellimme lahella ei ole mitaan, missa nettiasioita voisi hoitaa. Ollaan niinsanotusti vahan keskella metsaa.
Tassa vaiheessa siis tiedoksi: en paassyt sahkopostiini Vietnamissa, enka paase taalla hotellissakaan. Sorry siis te, jotka odotatte vastausta tai toimenpiteita. Yritan huomenna illalla paasta johonkin yhteydelliseen kuppilaan voidakseni hoitaa pari odottavaa asiaa. Paivan olen pinnan alla, ainakin vatsapuoli. Menemme katsomaan yhden lahden, jonne eraasta sukelluspuodista meita opastettiin snorklaamaan. Toivottavasti olisi jotain nahtavaa.
Paitsi nettiriivaaja, meilla on muutakin seuraa. Taalla hotellissa, sen terassin alla, asuu ihana kulkukoiranpentu. Se on varmaan noin puolivuotias. Lapset antoivat sen nimeksi Vipattaja (kun sen hanta vipattaa koko ajan). Nemo ja Vipattaja loysivat heti yhteisen savelen ja kulkevat nyt yhdessa. Kun tulimme, Vipattaja arasteli ihmisia ja kulki hanta koipien valissa. Nyt se on iloinen ja naurava pikkukoira. Nemo kun huutaa mokkimme ovelta, Vipattaja ilmestyy paikalle. Se seuraa Nemoa joka paikkaan ja haukkuu tai ulisee surkeasti, jos ei paase mukaan. Vahanko tekisi mieli pakata Vipattaja mukaan :) Mutta meilla on jo yksi kadulta pelastettu reppana kotona. Tai ei se kai nyt enaa niin reppana ole. Vipattajasta kylla joku saisi kivan koiran, fiksun, iloisen, kauniin ja kiltin. Pelottaa, etta tulee viela suru puseroon pikkupojalle ja pikkukoiralle, kun eron hetki koittaa. Laitan kaveruksista kuvan tanne, kun paasen taas omalla koneella blogiin.
Huomaan nyt, etta on vahan jaanyt putki paalle. Nimittain kulkemisen putki, levottomat jalat. Meinaa olla vaikea pysahtya olemaan. Tai ei se ikina ole mulle helppoa ollut. Mutta nyt treenataan, kun ollaan 2 viikkoa tassa. Tanaan jo makasinkin 15 minuuttia rannalla samassa paikassa. Timppa myos. Eka kerta reissun aikana! Huomenna kuitenkin vetaistaan levottomiin jalkoihin rapylat. Sita odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti