Vapaala: Viimeinen luku

Kotona ollaan. On aika kirjoittaa blogin viimeinen luku. Tämä meidän arkielämä on tavallisempaa ja toisenlaista kuin oli talvi Aasiassa. Ihanaa sekin, mutta yksityistä, ei siis blogin ainesta :)

Koneemme laskeutui eilen Helsinki-Vantaalle illansuussa. Rakas perhe oli vastassa. Tuntui ihanalta nähdä tutut kasvot ja päästä halaamaan. Lopulta täällä... Lapset bongailivat kotimatkalla tuttuja paikkoja kuin pitemmänkin poissaolon jälkeen: Jäähalli! Jalkapallostadion! Vapaalan mutka! Ja kun vihdoin pääsimme omaan pihaan, kuinka hienolta se tuntuikaan. Piha kylpi keväisessä auringossa, narsissit kukkivat kuistin kaiteella, lumi oli jo sulanut pihatieltä ja autopaikalta. Nousta portaat kotiovelle ja vihdoin.... kotona!

Nyt olemme jo asettuneet. Pyykkikone laulaa, lumikolaa on käytelty ahkerasti ja kasseja purettu. Suihkusta tulee kunnolla vettä, ihan sen lämpöistä kuin haluaa. Oma sänky on ihana. Oma keittiö on ihana. Sauna on ihana. Hesari on ihana. Jääkaappi oli täynnä ihania herkkuja, joista olemme ottaneet ilon irti. Ruisleipää, lohikeittoa ja savustettua lohta, maitoa, kunnollista juustoa. Mahtavaa, kiitos! Koirakin kotiutui naapurista erittäin hyvinvoivana ja iloisena. Sydämellinen kiitos Hukan hoitoperheelle.

Aamulla kiskoin uskolliset Sorelit ja toppahousut jalkaan ja kävin kahlaamassa Hukan kanssa aamulenkin Vapaalan lumisilla, auraamattomilla kaduilla. Se muuten ON raskaampaa kuin hiihdellä varvassandaaleissa ja hellemekossa. Mutta niin puhdasta, raikasta ja rauhallista oli rakkaan kylämme raitilla, että nautin täysin siemauksin. Kävimme myös Stigaa kiskoen päiväkodissa jo moikkaamassa kavereita ja muutamia kiireisimpiä arkisia asioitakin on ehditty hoitaa. Tästä se taas lähtee rullaamaan.

Lämmin kiitos koko perheemme puolesta kaikille, jotka olette jaksaneet pysyä matkassa mukana. Kiitos ihanista viesteistä blogiin ja sähköpostiin ja anteeksi, kun blogiin oli hankala saada viestejä perille. Blogia on luettu 3 kuukauden aikana reippaasti yli 7000 kertaa, huimaa. On ollut mukava tietää, että kotipuolessa ollaan hengessä mukana. Ja teidän kaikkein läheisimpien on varmasti yhtä mukava tietää, ettei matkakuvasulkeisia ole jälkikäteen tiedossa, kiitos blogin. Kuvia on satoja ja satoja, mutta emme kenellekään väkisin tyrkytä niitä nähtäväksi, ha haa.

Blogin tarkoitus tuli varmasti täytettyä. Halusimme läheistemme tietävän missä menemme ja mitä kuuluu - ja että lapsilla on kaikki hyvin. Halusimme myös blogin välityksellä lähettää auringonvaloa, iloa ja inspiraatiota tänne talven keskelle. Jos jollakulla on ajatuksena lähteä pienten lasten kanssa vastaavantyyppiseen reissuun, toivottavasti tämä valoi uskoa ja intoa; sinne vaan maailmalle, kyllä se sujuu!

Ihana matka on tehty. Muistot ja kokemukset pysyvät. Oma elämä täällä Suomessa tuntuu hyvältä. On ihanaa, että meillä on ihania ystäviä, perhettä ja läheisiä - haluaisimme niin taas nähdä teitä kaikkia.

Nähdäänhän pian?