Lähdimme heti aamusta Mui Nen punaisille hiekkadyyneille. Hyppäsimme paikallisbussiin, jolla köröttelimme kätevästi ja mukavasti perille. Pojille oli bussissa keksitarjoilu. Rahastajasetä syötti suklaakeksejä koko ajomatkan ja pojathan popsivat! Kannattaa olla blondi suomalaispoika. Perillä otimme paikallisilta pikkupojilta vuokralle liukurin ja lähdimme laskiaismäkeen. Lapset ovat keksineet tuottoisan bisneksen ja mikäs siinä, eipä mekään olisi jaksettu liukureita kotoa asti raahata. Pieni raha menee varmasti tarpeeseen.
Eka lasku laskettu!
Sinnikäs pikkumies
Vähän hitaasti luisti mulla. Mistähän johtui? :) Olisko uppoamaa liikaa?
Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään
Tarpeeseen varmasti menivät myös Nemon sandaalit. Leikkimieli kiehahti punaiselle, kun huomasimme kesken mäenlaskun että Nemon sandaalit oli varastettu. Ja missä paikassa, lähes autioilla dyyneillä! Se oli se yksinäinen pikkupoika, joka ilmaantui katsomaan mäenlaskuamme ja hävisi yhtäkkiä kuin pieru Saharaan (aika osuva kielikuva). Toivottavasti sandaalit edes hiertävät sen pikkupierun jaloissa. Ei sillä, että ne maailman kalleimmat olisivat olleet, mutta törkeä temppu silti. Ja hyvä opetus meille sinisilmäisille pöllöille. Onneksi ei ollut kamera. Ja Nemon kannaltahan loppu hyvin, kaikki hyvin: Nemo sai reppuselkäkyydin pois polttavan kuumilta dyyneiltä ja ostimme tilalle tosi hienot Angry Birds-crocsit, melkein aidot.
Iltapäivällä bussimatkailu jatkui mun ja Nemon osalta, kun kävimme viereisessä kaupungissa isossa supermarketissa. Ihanaa: vihanneksia, leipää, jäätelöä, jogurttia, muroja....! Vähänkö maistuu salaatti leivän päällä hyvältä?! Leipää oli tasan yhtä sorttia, mutta siis oli kuitenkin. Kaupassa olisi ollut lisäksi jokaisen kotikokin unelmatarpeita:
Valmiiksi nyljettyjä sammakoita. Mutta taivastelut sikseen; kanaltahan se näyttää, eikö?
...tai sitten tämmöisiä meheviä toukkia voisi haudutella illalliseksi. Mmmm!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti