Langkawi: Luontoretkellä

Tänään otimme ilon irti autosta, joka meillä on vielä huomiseen aamuun, sekä seljenneestä säästä. Eilinen ukkonen ja sade oli ajoittain ihan hullua; nettiyhteydet ja vähän kaikki poikki, näkyvyys nolla ja sitä rataa. Öinen kaatosade meni jo yli ymmärryksen, pisaratkin olivat tennispallon kokoisia...

Aamusta siis porukka autoon ja kohti lähellä kaapelirataa sijaitsevaa vesiputousta. Nemo 5 v. teki miehen työn ja  kiipesi ylös aikuisillekin rankaksi mainitun matkan, puoli kilometriä ja 638 porrasta (+ portaattomat osuudet). Timppa teki saman Nooa selässä. On ne hurjia! Ylhäällä pääsimme sitten kaikki ensin virkistäytymään viileään veteen. Vaikka tosiaan nyt ei olekaan vetisin vuodenaika, kyllä noilla putoksilla nähtävä riittää silti. Pienen lepotauon jälkeen jatkoimme vielä puolisen tuntia polkua pitkin viidakkoon kuvailemaan ja saman takaisin. Pojat ansaitsevat papukaijamerkit kaikkine pisteineen tuosta reissusta!

Juuri ennen putoksen pystysuoraa pudotusta

Alas päästyämme kävimme lounaalla ja sitten lähdimme ajelemaan sillä mielellä, että pojat ottaisivat päiväunet viileässä autossa. Kun ukkelit nukkuivat, me isot keskityimme tarkkailemaan vielä luontoa autosta käsin - varsinaiset ekomatkailijat :) Ajelimme hissun kissun pienempiä teitä viidakkoisemmilla paikoilla. Reissu olikin tuloksekas, bongasimme ja kuvasimme ensin jättiläisoravan (en tiedä, mikä on virallinen nimi suomeksi, mutta black giant squirrel, jonka kokonaispituus voi olla jopa 118 cm) ja silmälasilangurin - ensin yhden ja lopulta kokonaisen lauman.

Silmälasilanguri. Tätä yksilöä saimme tarkkailla rauhassa, muu lauma kiipeili oksiston suojissa.

Katsotaan, jos vielä saisin laitettua muutamia kuvia Timpan mainitsemalta huikean hienolta reissulta. Mutta sitä ennen: ajakaa rakkaat ihmiset varovasti nyt!!! Onhan kaikilla kaikki ok, ettekä ole joutuneet kolareihin?