Dalat: Easy Riderit

Kävipä meillä loistotuuri! Kävelimme eilen illalla tuolla kaupungilla Easy Riderien "luolan" ohi ja avasimme suumme oikeassa paikassa.

Ehkä ihan aluksi pieni selvitys näistä Dalatin Easy Ridereista: Nämä kaverit paitsi osaavat ajaa moottoripyörää, puhuvat englantia ja myös tuntevat Vietnamin historiaa, vähemmistökansoja, luontoa, elinkeinoja ja nähtävyyksiä. He tarjoavat huikeita retkiä - yhden päivän tai vaikka viikon - moottoripyörällä, turistivirtojen ulkopuolella. Alun perin koko liike sai alkunsa täällä Dalatissa, kun muutamat armeijahommista vapaalle siirtyneet kielitaitoiset miehet alkoivat elättää itseään oppaina. Nyt homma on kasvanut täällä isoihin mittoihin, Easy Rider-klubeja on useampia (toinen toistaan alkuperäisempiä) ja ilmeisesti myös taso on aika kirjavaa.

No, me siis eilen kysyimme Dalat Easy Rider Clubilta, josko tällaisella seurakunnalla olisi mahdollista tehdä yhden päivän syväsukellus Dalatin ympäristöön. Halusimme jotain muuta kuin kolme päänähtävyyttä turistiretkellä. Ja kyllähän se onnistui. Treffit sovittiin heti seuraavaksi aamuksi ja niinpä klo 8.30 kaksi moottoripyörää päräytti hotellin eteen. Nemo ja minä toisen kyytiin, Timppa ja Nooa toisen. Silloin emme vielä tienneet, miten hieno päivästä tulisi...

DALAT
Dalathan on jo itsessään on nähtävyys. Kaupunki on vuoriston keskellä ylängöllä 1500 metrin korkeudessa. 1800-luvun lopulla ranskalaisten perustama Dalat on täynnä kauniita ranskalaistyylisiä taloja. Vietnamin puutarhamaailman sydän, kukkien, vihannesten, viinin, kahvin, hedelmien ja ties minkä päätuottaja. Tällä luonto on mäntyvoittoista, maaperä hämmästyttävän punaista ja hedelmällistä. Satokausi on 365 päivää vuodessa, minkä kyllä huomaa. Ajelimme ympäri Dalatia ja tätä seutukuntaa yhteensä 6 tunnin ajan. Pojat viihtyivät prätkän kyydissä niin hyvin, että nukkuivat päiväunetkin vauhdissa muutamassa pätkässä. Pysähdyimme hienoille näköalapaikoille, kiipesimme kukkulalle, pääsimme käymään paikallisten käsityöläisten kodeissa ja työpaikoilla (ei ostamassa, vaan näkemässä ja juttelemassa), kiipeilimme ja seikkailimme vesiputoksen maastoissa, maistelimme puusta vähän jotain paikallisia marjoja joille ei ole englanninkielistä nimeä (ei tullut hallusinaatioita) ja ajoimme ja ajoimme. Tässä osa paikoista, joissa pääsimme käymään.

PAGODA
Ensimmäinen nähtävyysstoppimme oli upea pagoda, jossa toinen ridereistamme, Thanh, kertoi täällä Vietnamissa harjoitettavista uskonnoista (mm. buddhalaisuus, hindulaisuus, katolisuus ja näiden paikallinen yhdistelmä cao dai). Nyt tiedämme mm. mitä eroa on kiinalaisella ja vietnamilaisella lohikäärmeellä ja miksi täällä on joka paikassa hakaristejä, jopa avaimen reiät ovat joissakin paikoissa (mm. tässä hotellissa) hakaristin muotoisia!

KAHVIVILJELMÄ

Pääsimme kahviviljelmälle katselemaan, kokeilemaan, haistelemaan ja maistelemaan, mistä kahvi tulee. Tämän jälkeen meille on ihan pala kakkua erottaa arabica- ja robustapensaat toisistaan. Ja pojat tietävät, että kahvi ei synny moskamasterissa vaan pellolla (tai kuten tuolla alempana näette, myös jossain ihan muualla...).

SILKKIKUTOMO
Pääsimme upeiden silkkien juurille, sinne missä silkkiperhosen koteloista keitetään, kehrätään, kudotaan ja värjätään ihania kankaita, huiveja ja mitä vain... Toinen riderimme Hao kertoi koko kuvion A:sta Ö:hön ja näytti kädestä pitäen prosessin vaihe vaiheelta. Käsityötähän se monilta osin on ja lopulta kankaita kolkuttelevat yli satavuotiaat koneet. Älyttömän kiinnostava ja hieno paikka! Saimme silkkiperhosen koteloita mukaamme; pitäisköhän avata ja tuoda kotelot muistoiksi, vai antaa niiden kuoritua perhosiksi?

VESIPUTOUS
Tämä oli yksi päivän kohokohdista. Paitsi että näimme upean 25-metrisen putouksen, pääsimme luolan kautta sen alle ja taakse ja tosiaan seikkailemaan ympäröivässä upeassa luonnossa. Onneksi Timppa on niin sankari, että pystyi kantamaan Nooan läpi, ylös ja alas joka paikkaan ja Nemo taas paineli kuin pikku marakatti Thanhin avustuksella meidän muiden edellä... Olimme kaikki ihan tohkeissamme, tuntui taas ihan Tarzanilta. Voi vinde!

PARAS ILTAPÄIVÄKAHVI IKINÄ

Lounaaksi oli tietysti Vietnamin kansallisruokaa, Pho-keittoa, pienessä kyläkuppilassa. Se on niin hyvää... Mutta Pho unohtui, kun ehkä tunti lounaan jälkeen pysähdyimme iltapäiväkahville. Eikä mille tahansa kahville! Oletteko kuulleet Indonesialaisesta Kopi Luwakista, maailman kalleimmasta kahvista? Vietnamilla on oma vastineensa, jota tuotetaan ainoastaan kahdella tilalla, molemmat täällä Dalatissa. Sivettikahvi. Eli sivettieläin popsii kahvipapuja (vain parhaimmat kelpaavat), sulattelee niitä, kakkii ne ja kahvimaakari rientää keräämään pökäleet. Kuivatellaan kakkaa 10 päivää ja sitten käsittelyyn. Mmm... Kakkakahvi on pehmeää ja ihanaa. Uskokaa pois, me saimme maistaa. Ei missään viiden tähden ravintolassa, vaan siinä pökälesäkin vieressä. Pikku tilkka kovalla hinnalla, mutta kannatti. Ja tuossa kuvassa ei ole kahvin kaverina snickers-patukka, vaan ihan sitä itteään, sivettikakkaa.

Samalla tilalla keiteltiin hilpeästi myös riisiviinaa, koska kahvihommat pitävät perheen kiireisenä vain noin 3-4 kk vuodessa. Maistoimme sitäkin, suoraan letkusta lasiin ja huiviin. Hik! Riisiviina on myös niiden kummallisten raato- ja käärmeuutosten pohjana, mitä kuvasimme Nha Trangissa. Nyt tiedämme, että käärmeet ja linnunraadot riisiviinassa parantavat munuaisvaivoja ja reumaa ja taas riisiviinassa uitetut silkkiperhosentoukat toimivat Viagran tavoin. Taas sivistyttiin!

Täytyy jälleen kerran todeta, että olipa mahtava päivä. Opimme hirveästi uutta, koimme ja näimme vaikka mitä. Sitä paitsi oli ihan hirveän mukavaa toi prätkän kyydissä kurvailu! Siihen voisi vaikka tottua...

Vaikka Hao ja Thanh eivät luekaan tätä, silti kiitos Easy Riderit! Ilman tätä päivää Dalatin keikka olisi jäänyt miljoona kertaa köyhemmäksi. Olispa niitä iisiraidereita muuallakin.