Aamupalaa Motellilla ja Menopeli alle aamuvarhaisella, no kuitenkin jo ennen puoli yhdeksää, jolloin osa lomakansasta availee vielä silmiään. Vasemmanpuoleinen liikenne alkaa kohta jo sujumaan, toki risteyksissä vaadin monepelin sisällä hiljaisuutta, koska ne vaativat vielä hieman keskittymistä. Oliko yllätys, että Mari ei halunnut ajaa täällä, joten kuljettajana siis Timo.
Suuntasimme tarkoituksella saaren toiselle puolelle lintukohteeseen aikaisin, koska silloin vielä linnuille aamujyvät maistuvat iltapäivää makoisammin. Lintukavalkaadi olikin aika mittava, mutta erityismaininnan saivat meidän porukalta erilaiset papukaijat, joita pääsimme syöttämään ihan omin pikku kätösin. Vaikka lintukohteessa olimme, niin siitä huolimatta talon väki kulki siellä ystävällisen Python käärmeen kanssa. Käärmes olikin ihan mukava käsiteltävä, noin miehen mittainen ja käsivarren paksuinen. Sitä siliteltiin, käännelttin toistemme kaulaan pitkät tovit ja lopulta reppuun. No ei, eivät antaneet sitä mukaamme, höh. Oliskohan ollut Marin päivän kohokohta, epäilemättä, miksei myös poikien.
Kaiken näiden riemukkaiden hetkien tiimellyksessä aika riensi, jopa niin rivakasti, että unohdimme täysin Motellin vaihdon. Kiiteltiin ja pokkailtiin lintutalon porukat pikaisesti, ryhmä autoon ja väärää puolta pujotellen majoitukseen. Yliajalle meni, mutta eivät sakottaneet meitä, koska kaikilla oli hymyt korvissa aamupäivän kokemuksesta, kun huohotimme respaan ja pahoittelimme kovasti. Respan tyttöjä vaan nauratti eikä tarvinut kaivaa kuvetta. Kiva.
Siestan jälkeen vielä pieni retki saaren hulppeimpaan paikkaan, eli noin 700 metrin korkeudella olevalle riippusillalle. No, hienosti pääsimme vaijerin varassa kiikkuvalla kabiinilla ylös, välillä nieleskellen. Päästyämme ylös, alkoi ihan kohtalainen, suht trooppinen sade. Ja se tuli äkkiä, vuoristomaiseen tyyliin. Odoteltiin ylhäällä puolisen tuntia, eikä helpotusta ollut tiedossa, joten tyydyimme muiden matkaajien kanssa paluukyytiin, nyt huuruisissa kopeisssa. Mukava keikka silti. Alhaalla saimme muiden matkalaisten suut hymyyn, kun neljä pientä elefanttia marssi tyhjä aukirepäisty pahvilaatikko sadesuojana, kaapelivaunuasemalta ostuskujaa pitkin autolle, kuivana. Muut matkaajat jäivät sinne, ihmettelemään sadetta.
Ilta jatkuikin sitten välillä sataen ja salamoiden. Raikastuipa ilma pikkasen.
Taiteellinen Johtaja on juuri nyt nukkumassa, joten jätän kuvien manipuloinnin hänen kontolleen. Kuvat siis liittynevät juttuun seuraavassa sessiossa.
Haudi hou ja reipasta mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti