Paska päivä: Koh Chang - Bangkok

Aamulla klo 8 lähdimme ihanasta majapaikastamme Changilla ja köröttelimme matkalipun oston yhteydessä sovitulla taksilla satamaan. Emme ehtineet syödä aamiaista, kun hotellin keittiö aukesi klo 8, mutta saimme eväspussit, joiden sisältö ei kelvannut lapsille...

Lautan piti lähteä klo 9. Ei lauttaa. No, 9.30 lähti, joten siihen. Tarkistimme vielä lippukojusta että juu, oikeat liput, oikea lautta. Merellä katselimme haikeina, kun ihanan Koh Changin kaunis kuva himmeni hiljalleen aamu-utuun, kauemmas ja kauemmas. Ja kaemmas... kauemmas... MITÄ?! Voi h...tti, me ollaan menossa eri satamaan! 5 kilometrin sijaan matelimme merellä 12 km maailman hitaimmalla lautalla päätyäksemme typerään sivusatamaan. Lautalla oli onneksi paljon kohtalotovereita, enkä tiedä, missä kohtaa ja kenellä logiikka petti.

No, onneksi Laem Ngopissa odotti valmiiksi liuta lava-autoja valmiina siirtämään kypsää väkeä oikeaan paikkaan. Me hitaasti etenevänä lapsikaravaanina emme tietenkään ehtineet ensimmäiseen kuljetukseen, vaan odotimme ylimääräisen ½ tuntia helteessä. Vaikka Thaimaassa ei todellakaan kuulu näyttää, kun tatti kasvaa otsaan, niin F-sana kyllä lipesi, kun jouduimme vielä odottamaan.... No, sitten vihdoin meitäkin tultiin hakemaan ja pääsimme oikeaan satamaan, jossa sai ruokaa nälkäisille lapsille. Aikaa jäi ruhtinaalliset 10 minuuttia, ja senhän tietää, kuinka syöminen silloin lasten kanssa sujuu. Toinen söi kaksi riisiä, toinen saattoi ahmia kolmekin.

Bussiin. Saimme hyvät paikat ja peräkkäiset rivit. Jess! Sitten lähdettiin. Mitä h..ttiä osa 2: Bussi ajoi sinne ensimmäiseen satamaan, jossa odotimme puoli tuntia kyytiä helteessä. Kuski lähti, kaikki jäivät suu auki ihmettelemään. Paikalliset saivat selvitettyä, että ilmeisesti odotamme jotakuta. TUNNIN odottamisen jälkeen saimme bussiin krapulassa naureskelevan poikaporukan, jotka varmaan olivat syöneet hyvät aamiaiset rauhassa hotellilla sillä välin, kun huono-onnisemmat porhalsivat kiireessä aamulautalle.

Oli kulunut 5 tuntia hotellilta lähdöstämme, kun kuski vihdoin käynnisti bussin. Olimme siis käytännössä vasta tehneet lauttamatkan, jonka piti olla lyhyt pyrähdys. No, sitten ajettiin puoli tuntia tai tunti. Nooa nukahti onneksi päiväunille. Ja eikun bensa-asemalle, bussi täytyy tankata. Kielitaidoton kuski tulee näyttämään kylttiä, jossa sanotaan, että matkustajien on turvallisuussyistä mentävä tankkauksen ajaksi ulos. Nukkuvat lapset hereille. Tämä on kaasubussi. Hopi hopi! En kerro, mitä juttelimme silloin Timpan kanssa, mutta alkaa V:llä, S:llä ja P:llä.

Nooa tietysti oli loppumatkan itkuinen ja kiukkuinen. Matka kesti vain 5-6 tuntia, mikä onkin lyhyt hetkonen bussissa melskaavan kaksivuotiaan kanssa. Mahtavaa. Perseenperseenperse!!!! Onneksi meillä oli hyvää porukkaa ympärillä - emme olleet ainoa lapsiperhe - ja kaikkien hermo piti. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin vertaistuki silloin, kun homma pissii.

Vihdoin pääsimme Bangkokiin ja kuski jopa älysi pysäyttää lähellä hotelliamme ja lentokenttää. Se pariskunta, jolla oli iltalento Eurooppaan, ilmeisesti ehti koneeseen. Välillä näytti heidän kannaltaan aika pahalta... Me ainakin pääsimme ulos bussista ja saimme taksin kohti hotellia. Buukkasimme nimittäin 2 yöksi lentokenttähotellin, jossa on uima-allas. Huomenna on tarkoitus matkapäivien välissä vain rentoutua uima-altaalla. Emme aio tehdä mitään, lasten on saatava levätä. Maanantaiaamuna lennetään.

Hotellia ei meinannut löytyä, se kun on ihan uusi. Taksikuski soitteli sinne ja tänne ja sai helpdeskistä tukea, jolla lopulta löysimme perille. Kirjauduimme sisään ja kysyimme, missä on uima-allas. Lapset olivat hikisiä ja väsyneitä ja juuri ja juuri jaksoivat perille sen ajatuksen voimalla, että illalla päästään uima-altaaseen. "The pool is closed for three days", vastasi respa. MITÄ HUTTUA??!!! Juu, nyt on niin, että on vedenlaadun kanssa ongelmia.... No, hyvä tietysti silloin sulkea allas, mutta että juuri nyt!

Nyt istun erään toisen läheisen hotellin terassilla (asumme siis tässä hotellissa seuraavat 2 yötä), juon olutta - ja aion juoda toisenkin -  ja kirjoitan tätä blogia. Nyt alkaa jo naurattaa, mutta sen täytyy johtua alkoholista...