Timpalla oli tänään superurheilupäivä, josta olen kateellinen. Aamulla jo lenkillä kun muu perhe veteli sikeitä ja päiväuniaikaan vielä toinen lenkki. No, hyvää siinä meidän muidenkin kannalta oli ainakin se, että aamulenkkeilijä löysi meille kivan iltaruokapaikan, jossa tänään syötiin vähän paremmin. Semmoinen meren päällä paaluilla seisova laituriravintola, jossa oli tosi hyvät ruoat. Mä olen aivan koukussa näihin erilaisiin ihaniin tulisenmakeanhappamiin seafood-salaatteihin...
Aamupäivällä käytiin kylillä kuljeskelemassa koko perhe ja sitten jäätiin rannalle vielä nauttimaan auringosta, aalloista ja kylmistä juomista, kukin tyylillään (ks. kuvat alla). Rantaelämä maistui tammikuisena keskiviikkoaamupäivänä makealta.
Kuten täällä yleensä, niin tänäänkin ilta pimeni äkkiä. Istuimme siellä meriravintolassa aaltojen kohinassa syömässä, kun yhtäkkiä oli pilkkopimeää. Pojat alkoivat kuulla kaikenlaisia ääniä merestä ja siitä innostuivat - Nooa etenkin - kummitusjuttuihin. Ihan paras, ja moneen kertaan toistettu kummitusjuttu kuului kaksivuotiaan suusta: "Tualla on pimee luaaala!" "Ei mitään hätää!" Pieni tarinaniskijä! Mutta noista tarinoista muistin elävästi, kuinka Atlantin ylityksellä koiravahdissa väsyneinä aamuyön tunteina mielikuvitus alkoi joskus laukkaamaan. Mia, jos luet, niin muistatko? Pimeässä laivan vierellä hyppivien delfiinien äänet kuulostivat jättiläistursaalta, jolla on ainakin 20-metriset lonkerot, ja joka ihan kevyesti nappaa onnettoman purjehtijan kannelta yöpalaksi :) Keskellä sysisynkkää valtamerta - voitte uskoa - se tarina voi alkaa elää omaa elämäänsä...
Täällä ei kai ole jättiläistursaita, mutta pieniä kalmareita ajautuu kymmenittäin rantaan joka päivä. Kuvasin niistä yhden. Täydentäköön se vähäpukeisen rantakuvasarjan.
Leikkivät lapset...
...ja valpas haukankatse :)
...ja kukas se taas onkaan syömässä?
Näitä 15-senttisiä pikkukalmareita on laskuveden aikaan hirveästi rannalla.
Nemo kiittää ja lähettää Olaville tarkkuja. Nooa kyselee tosi usein, missä Olavi, Kalle ja Lena ovat. Ja missä se Suomi onkaan...
VastaaPoistaKäärmeitä ei olla nähty kun olemme nyt olleet niin turistialueella, mutta gekkoja tietysti näkyy ja Nemo tykkää niistä kovasti. Ne onkin kyllä sööttejä. Toivottavasti kuitenkin jossakin vaiheessa matkaa päästään vähän eksoottisempiinkin maisemiin. Nemon haaveissa olisi Oikea Lepakkoluola!
Ihania kuvia rannalta.Kiva nähdä että lapset nauttivat ja äidillekin näyttää maissi maittavan.
VastaaPoistaKaukokaipuu iskee varsinkin kun täällä räntä ropisee ikkunaan.Lunta on kuitenkin vielä pihalla.
Loppuviikosta lupaavat kuitenkin kunnon pakkasta.
Kiva että teillä on lämmintä ja mielenkiintoisia retkiä.Odotan innolla lisää hauskoja kuvia.
terv.Eeva Poitsilan kulmilta