Nyt olisi Hua Hin todellakin nähty. Meillä on kuitenkin hotelli buukattuna muistaakseni lauantaihin saakka, joten siihen asti täällä ollaan. Alun perinhän oli vain tarkoitus tulla helppoon paikkaan kasailemaan palikoita ennen varsinaista reissaamista, mutta ei tää ole meidän paikka. Olo on kuin kalalla kuivalla maalla. Sitä paitsi täällä tämä väki on niin eri maata kuin me, että huh hei. On niin laiskanpulskeaa löllöttelyä, että alkaa jo nyppimään. Siis helppoa kyllä ja varmaan ihan kiva, jos on tullutkin oikeanlaisin odotuksin, mutta itsellä vaan on vähän eri henkinen meininki. Nyt pitäisi päästä paikkaan, jossa pääsisi vetämään maskin päähän ja räpylät jalkaan. Ja jossa olisi ihmisiä, joiden kanssa olisi jotain yhteistä. Täällä ollaan tosin kyllä tavattu yksi saksalainen ja yksi tanskalainen perhe, jotka ovat samantapaisella reissulla ja myös ottamassa alkutuntumaa maahan lasten kanssa, mutta heilläkin on yhtä kovasti meno mielessä...
Tänään kävimme vähän tavaranhankintareissulla ja sitten rannalla. Nemo valitti jo aamusta, että on urheilun pula ja meni urheilukaupassa stepperiä polkemaan (hei 5 v!), ja niinpä illan ohjelma oli selvä: reippailua. Timppa ja Nemo pelasivat jalkapalloa (laskuvesi jätti hyvän sileän kovan pohjan) ja mä kävin tarpomassa hiekassa Nooa repussa. Se teki hyvää niin mielelle kuin kropalle. Anima sana in corpore sano, vai miten se nyt menikään.
Ruokailu hoidettiin semmoisessa kojussa, että ette ehkä tahdo nähdä kuvia. Paikka oli kätevästi kohdalla, kun nälkä tuli, ruoka oli oikein hyvää, eikä keventänyt reissaajien kukkaroa, mutta oltiinpa kai ensimmäiset farangit sen pöydän ääressä. Ne katsoivat meitä niin epäuskoisina, että jouduimme oikein kysymään, että onko ok, jos tulemme syömään. :)
Siinäpä tämän päivän tunnelmat. Pöydän pintaa naputellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti