Koh Samet: Beachbugs

Elämä rullaa ihanan leppoisasti Sametilla. Jos lähdemme ihmisten ilmoille, pukeudumme varvassandaaleihin. Jos rannalle, sitten ei jaksa alkaa erikseen pukeutumaan. Aamuisin voi miettiä, laittaisko mustat vai jonkun muun väriset bikinit ja jos oikein tyylikkäänä haluaa olla, kääräisee sarongista fiinin leningin. Iisiä...

Timppa sanoi joskus, että mä huomaan joka ikisen eläimen, jos vain jossakin lähellä on. Voi olla. Sitä näkee, mikä kiinnostaa. Mutta eilen kun lenkkeilin rannalla, ei ehkä olisi niin kiinnostanut huomata ihan kaikkea. Oli meinaan sen päiväisiä rantakirppuja matkan varrella, että joutui katselemaan mihin astuu. Varmuuden vuoksi. Mut hyvin tuntevat tietävät, etten pelkää käärmeitä, mutta leppäkerttuja kammoan. Ja joitain muitakin hyönteisiä... Joten mitä sanotte seuraavista?

Tämä ei ole kuollut, vain esittää olevansa. Mutta verratkaapa sitä lusikkaan! Kokoa vähintään 10 cm. Ei siis mikään pikkulutikka.

Prinssi Rohkea otti siitä valokuvan myös silmästä silmään. Onneksi ötökällä on lempeä katse. Mutta se oli karmean kokoinen! Pimeällä mietin koko ajan, kuinka monen päälle astun vahingossa rannalla.

Heinäsirkat kuuluvat myös suosikkeihin. Niissä on kivaa se, että ikinä ei tiedä, mihin päin päättävät singahtaa. Esim. hiuksiin räpisemään ja sotkeentumaan?

No, tässä nyt täytyy yrittää kasvaa ihmisenä :) Kun syö, ei koko ajan mieti mitä syö. Ja kun kävelee, ei mieti mihin astuu. Jos se rapsahtaa tai on lämmintä ja liukasta, sitten jalkojen pesulle. Muuten eteenpäin vaan!

Poikien kanssa eilen juteltiin, millaiselta on tuntunut olla reissussa. Nemo tuumasi, että olisi aika hyvä idea, että oltaisiin aina talvet täällä ja kesät Suomessa. Niinpä! Unohtui vaan laittaa kestolotto vetämään. Nemo vielä tarkensi, että on niin kivaa ollut, että "jotain sata kuukautta" olisi sopiva reissun pituus. Nooakin oli sitä mieltä että on ollut "kauni". Tosin on tässä välillä ollut aika tiivistä tämä yhteiselo ja me Timpan kanssa ollaan saatu palautetta. Timppa on uhattu taikoa hiireksi ja mulle on sanottu, että jäähypenkki koskee minua myös.

Huomenna on tarkoitus suunnata lähivesien snorklauspaikoille venekyydillä. Katsotaan, josko saataisiin Nemonkin bongauslistaa kasvatettua. Ihan hienon määrän havaintoja Nemo on kyllä jo kerännyt meritähdistä merisiileihin, merimakkaroihin ja kaloihin musteella ja ilman. Putken käyttöä vielä vähän pitää harjoitella. Pari kertaa on snorkkeli lentänyt aika napakasti, kun pikkusnorklaaja on hörpännyt merivettä. Siaminlahti näyttää hienolle, mutta maistuu kyllä vähän pahalle. Sen sijaan, mikä ei maistu pahalle poikien mielestä on KANSANMAKKARA! Katsokaa nyt pakettia, ihan selvästi siinä lukee "Kansan". Niinpä meillä lapset haluavat aamupalaksi ja välipalaksi kansanmakkaraleipää. Eli ei täällä herroiksi eletä. Aika vaatimattomasti, kansan eväin, kuten asiaan kuuluu...