Matkapäivä Koh Samet-Koh Chang

Eilinen aamu alkoi iloisesti: yhdellä lämpöä, toisella lämpöä ja pakki sekaisin, kolmannella jalassa tulehdus. Nemo onneksi oli kunnossa. Nooa ilmeisesti vähän vilustui silloin meripäivänä snorklauksen ja ajoviiman yhteisvaikutuksesta, vaikka sää olikin kuuma. Timppa astui johonkin simpukankuoren sirpaleeseen ja sai jalkapohjaansa pienen vekin joka tulehtui. Ja tosiaan nyt oli mun vuoroni kestää uuteen bakteerikantaan siirtymisen oireilua. Edessä rankka matkapäivä helteessä isojen pakaasien kera. Voiko ihanammin päivän enää alkaa? Oisko ihanampaa aamua kuin tää?

No, hymy pyllyyn ja matkaan, ei siinä muu auttanut! Selvisimme rinkkojen ja romppeiden kanssa lavataksiin ja siitä Sametin satamaan. Lauttamatka Ban Phehen sujui hyvin, vaikka paatti hyytyikin puoleen väliin. Saivat sen kuitenkin kuntoon - ilmeisesti koneen jäähdytys tökki. Minä tosin meinasin pökertyä jo sinne lautalle, olin aika voimattomassa kunnossa. Mutta maihin päästiin. Timppa suorittikin sitten 45 minuutin etsintärupeaman, sillä jatkoyhteytemme Koh Changille piti olla minibussi, mutta osoittautui lopulta henkilöautoksi, joka kuljetti meidät muutaman kymmenen kilometriä isolle tielle, jossa minibussi odotti. Auton vaihto. Tässä vaiheessa yksi nukkui ja muut koettivat kestää olotilojaan. Vihdoin illan suussa pääsimme Changin lautalle. Mikä ihana näky: tuttu, ihana, kaivattu paratiisimainen norsusaari siinsi edessä ja tiesimme, että hotellilla odottaa uima-allas. Rannasta sitten vielä 15 km lava-autolla hiljaisemmalle seudulle - ja raskas 8 tunnin siirtymä oli suoritettu! Huikea fiilis! Pölyiset matkavaatteet lensivät nanosekunnissa lattialle ja koko ryhmä sukelsi uima-altaaseen. Pojat toistelivat vain: "Ihanaa! Mahtavaa!"

Ja kyllä; hotellimme on ihana! Löysimme netistä halvan tarjouksen ja suunnitelmasta poiketen asumme nyt aika sivistyneesti. Meillä on kaunis puumaja, luksusleveä ja ihana sänky, hieno kylppäri ja kaikki ihanuudet. Uima-allas on tähänastisista paras ja se on ihan tuossa edessä. Vieressä on myös poreallas. Täällä on tosi rauhallista, olemme kaukana bilerannoista. Ja koska olemme ihan viidakon reunalla, äänimaailmakin on kuin suoraan paratiisista. Ja eläinmaailma muutenkin: piha on täynnä isoja perhosia ja täällä majassa sisälläkin meillä asustaa suloinen nakupelle, kotigekko Kekkonen. Se on arka, mutta kiipeilee seinillä ja verhoissa ja popsii sisälle eksyvät hyönteiset tehokkaasti. Ja kun se kipittää seinällä, sen pikku jaloista kuuluu pikkuinen tassutus.

Joillekin Koh Chang on varmasti tuttu, mutta kerron lyhyesti, että tämä on Thaimaan 2. suurin saari. Maastoltaan tämä on jyrkän mäkistä/kukkulaista ja siksi saaren sisäosan upeat sademetsät ovat saaneet olla rauhassa. Luonnosta kiinnostuneelle ainakin meidän mielestä Koh Chang lähisaarineen on hieno paikka. Sukeltamisen kannalta ei edelleenkään niin hyvä kuin Andamaanienmeren puoli, mutta kuitenkin ok. Tosin ilmeisesti sadekaudella näkyvyys katoaa täällä. Ja sitten täällä on niitä norsuja :) Changillahan on hirveästi kävijöitä, mutta onneksi näillä rauhallisemmilla alueilla on oikeasti rauhallista. Tosin tästä nyt täytyy mopoilla jo jonkun matkaa ostamaan lapsille tarpeellisia juttuja, kuten maitoa ja välipalatarpeita. Nyt meillä on mopo, koska Timpan piti heti aamusta lähteä lääkäriin koipensa kanssa. Se on aikaisemmin jo kantapään (tai oikeammin koralleihin raavitun polven) kautta opittu, ettei näissä lämpötiloissa noita tulehtuneita haavoja kannata päivätolkulla hautoa...

Ulkona alkoi yhtäkkiä mieletön rankkasade. Nemo ja Timppa ovat pelaamassa biljardia ja me Nooan kanssa pötköttelemme sängyssä päiväunilla. Kunhan sade loppuu, taidan lähteä uimaan. Illalla koetetaan tehdä vähän jatkosuunnitelmia, mutta se on aika varmaa, että nautimme Koh Changista nyt jonkin aikaa rauhassa. Korkeintaan siirrymme hyvien riuttojen vuoksi yhdelle lähisaarista. Mutta nyt taas muistan, miksi halusimme tänne Changille tulla. Tämä on ihana, ihana saari!

(Ps. Mielenkiintoinen vaalitulos!)