Sitten kotona, kun asettelin saamaani ihanaa kukkakimppua ("tämmöinen majesteettisen korkea, mutta vähän hörhö") maljakkoon, iski tajuntaan se tosiasia, että laskettuun aikaan on enää aika vähän: 17 päivää; vähän yli 2 viikkoa. Ja joulu on siinä välissä. Vaikka mitä on tekemättä, voi apua. Paniikki. Siis Vaikka Mitä!
Nyt ei tarvitse pestä ja viikata potkuhousuja, koska vaatetta otetaan niin vähän mukaan ja nekin vähät rypistyvät rinkassa. Se laukkuhan kaikissa äitiysoppaissa neuvotaan pakkaamaan valmiiksi siltä varalta että lähtöhetken kiireessä ei enää äidillä lanttu leikkaa. No ei tällä äidillä ainakaan, vaikka ei ollakaan lähdössä laitokselle vaan Helsinki-Vantaalle. Siis mitä sinne laukkuun nyt sitten pitikään pakata??? Mitä oikeasti tarvitaan? Mikä on liikaa?
Pitää muistaa laittaa kaikille viestiä, että "Nyt se sitten on menoa". Ja sitten myöhemmin, että "Äiti ja lapsi voivat hyvin". Toivotaan, että tässäkin tapauksessa voivat; äiti ja molemmat lapset, samoin isä. Sitten kavereilta tulee viestejä, että "Voi ihanaa, nauttikaa" ja "Onnea koko perheelle!". Kyllä suunnitelmissa on nauttia ja kyllä, tosiaan myös toivon onnea koko perheelle. Oikein todella paljon onnea! Sitä tarvitaan. Ja terveyttä, pitkämielisyyttä ja kaikkea muutakin hyvää ja kaunista.
Itselläni ainakin on aika pian h-hetken jälkeen takonut päässä Yksi Iso Kysymys: Tuleeko sitä maitoa?! Ja voi... Ei sitä tällä kertaa tule. Sitä lapsillekin on nyt koetettu jo varoitella: Ei tule maitoa, ainakaan kovin runsaasti. Korviketta on juotava; mehua ja vettä. Itsellekin se on vaikeaa, koska normipäivänä maitoa menee litra kerrallaan. Kylmänä isosta lasista! Vaan ei siellä reissussa. Siellä ei maitoa heru.
Paitsi kookosmaitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti