Innostavaa!

Ihana ja tunnelmallinen mökkijoulu on vietetty. Osin sitä vietettiin pelkän takkatulen ja kynttilän loisteessa, kuten niin monessa muussakin taloudessa tänä vuonna. Mutta meille se sopi, nyt ei sentään puita kaatunut ja muutenkin kaikki sujui ongelmitta. Sähköt saatiin muutaman tunnin sisällä takaisin. Olipahan hyvää totuttelua askeettisempaan elämänmenoon, jota kohta päästään kokemaan enemmänkin.

Eilen kun palattiin mökiltä kotiin, tuli taas pienen luokan paniikki. NYT ei ole enää aikaa millekään viivyttelyille tai tekosyille, vaan asiat on tehtävä heti, jos niitä meinaa tehdä. Tarkoitan reissuvalmisteluja. To do-lista on edelleen pitkä ja siellä on joitakin ärsyttävän työläitä hommia. Ja paljon, paljon varmistettavaa, tarkistettavaa ja vahvistettavaa. Tänään tosin saatiin paljon aikaiseksikin, kun lapset olivat hoidossa ja meitä oli kaksi aikuista käsiparia tekemässä. Välillä, kun olen yrittänyt saada jotain aikaiseksi lasten kanssa, on menty tyylillä yksi-askel-eteen-kaksi-taakse. Kuinka paljon kaksivuotias ehtiikään, kun selkänsä kääntää! Mutta parasta on se, että lapset ihan tosissaan osallistuvat innoissaan ja parhaansa mukaan valmisteluihin.

Joulupukki muuten toi meille huikean innostavan kirjan: Mad World, Seikkailijan Atlas. Saimme sen oikein Madventures-sankareiden omistuskirjoituksin ja Fantastisen Reissun toivotuksin koko perheelle. Jotenkin toi kirja, samoin kuin sen edeltäjä Kansainvälisen Seikkailijan Opas (suosittelen), sytyttävät ainakin allekirjoittaneessa sen päiväisen reissukipinän, että melkein mahaan sattuu. Tekee mieli jo pakata se rinkka ja mennä! (Ja niin se kyllä on pakattavakin, ei sen puoleen)

Huomenna ajellaan aamulla Kirkkonummelle piikitettäviksi. Tai ei me ihan kaikki saada piikkiä, vain lapset tällä kertaa. Sitten alkaa olla rokotusruljanssi kunnossa ja jäljellä on vain mun hevoskuurini tähän supersitkeään flunssaan. Sen kuurin sain viime viikolla ihanalta lääkäriltä, joka vastaanoton jatkoksi hehkutti meidän tulevaa reissua, printtasi mulle netistä yhtä sun toista kiinnostavaa ja totesi, että on se vaan hienoa, kun nuoret uskaltaa lasten kanssa mennä (nuoret?! Haa!). Lasten vastustuskykykin saa huiman boostauksen, lääkäri sanoi. Tuli tosi hyvä mieli. Etenkin tuli hyvä mieli sen ihanan lääkäritädin spontaanista kommentista, kun kerroin että tällaiseen reissuun oltaisiin lähdössä. Se kommentti tulee joka päivä mieleen monta kertaa ja antaa hirveästi virtaa. Se oli ihan yksinkertainen sana, mutta siinä paikassa niin oikea. Juuri sillä oikealla äänenpainolla esitettynä: "INNOSTAVAA!"